Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu C-367/19 Tax-Fin-Lex

Kyseessä on Slovenian sisäministeriön tietojärjestämähankinta. Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) antama ratkaisu on linjassa kansallisen hankintalain 96 §:n mukaisen menettelyn kanssa.

Asian tausta

Slovenian sisäministeriö julkaisi hankintailmoituksen 24 kuukauden jakson mittaista pääsyä oikeudelliseen tietojärjestelmään liittyvästä hankinnasta 7.6.2018. Hankinta oli jaettu kahteen osaan ja sen ennakoitu arvo oli ministeriön mukaan 39 959,01 euroa. Hankinnan ensimmäisestä osasta tarjouksia ministeriö sai ainoastaan kaksi. Näistä toinen oli Tax-Fin-Lexin ja tarjoushintana siinä oli 0,00 euroa.

Ministeriö hylkäsi Tax-Fin-Lexin tarjouksen 11.1.2019 tekemällään päätöksellä perustuen siihen, ettei lopullinen tarjoushinta ollut julkisia hankintoja koskevien säännösten mukainen. Samalla päätöksellä toisen tarjoajan toimittama tarjous valittiin tarjouskilpailun ensimmäisen osan voittaneeksi tarjoukseksi.

Ministeriö vastaanotti sen tekemästä päätöksestä Tax-Fin-Lexiltä oikaisupyynnön 17.1.2019, jonka ministeriö kuitenkin 5.2.2019 hylkäsi ja siirsi 11.2.2019 asian ennakkoratkaisua asiassa pyytäneelle tuomioistuimelle.

Asiasisällön osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korosti, että Tax-Fin-Lexin tarjouksen hylännyt ministeriön päätös on hylkäämisen osalta perustunut ainoastaan tarjoushintaan ja esitti ennakkoratkaisupyynnössään kysymyksen siitä täyttääkö tällainen vastikkeeton suoritus hankintadirektiivin mukaisen hankintasopimuksen määritelmän, mikäli sopimusosapuolella on kuitenkin mahdollisuus hyötyä sopimussuhteesta itsessään taloudellisesti päästessään uusille markkinoille ja saadessaan mahdollista referenssihyötyä siitäkin huolimatta, ettei tällaista arvoa ole mahdollista täsmällisesti määritellä euromääräisesti.

Edelleen ennakkoratkaisupyynnön toisena osana oli kysymys siitä, onko hankintayksiköllä oikeus hylätä tarjous yksinomaan poikkeuksellisen alhaiseen tarjoushintaan perustuen.

Ennakkoratkaisukysymys

Slovenian hankintamenettelyä valvova kansallinen lautakunta pyysi 30.4.2019 tekemällään päätöksellä unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisun seuraaviin kysymyksiin:

1. "Onko direktiivin 2014/24 2 artiklan 1 kohdan 5 alakohdassa tarkoitettu sopimussuhteen vastikkeellisuus olemassa hankintasopimuksen osatekijänä siinä tapauksessa, että hankintaviranomainen ei ole velvollinen suorittamaan mitään vastiketta, mutta talouden toimija saa sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä pääsyn uusille markkinoille ja referenssikohteita?"
2. "Onko mahdollista tai tarpeen tulkita direktiivin 2014/24 2 artiklan 1 kohdan 5 alakohtaa siten, että se on perustana hylätä tarjous, jossa hinta on 0 euroa?”

EUT:n ratkaisu

EUT ja julkisasiamies antoivat asiasta tulkintansa. EUT kiinnitti ratkaisussaan ensinnäkin huomiota siihen, että EU:n direktiivin 2014/24 2 artiklan 1 kohdan 5 alakohdan mukaan määritelmällä ”hankintasopimukset” tarkoitetaan ”vastiketta vastaan tehtyjä kirjallisia sopimuksia, jotka on tehty yhden tai useamman talouden toimijan ja yhden tai useamman hankintaviranomaisen välillä ja joiden tarkoituksena on rakennusurakoiden toteuttaminen, tavaroiden toimittaminen tai palvelujen suorittaminen”. EUT siten arvioi osana ratkaisuaan ”vastiketta vastaan” -määritelmän sisältöä. EUT:n oikeuskäytännössä ilmaisulla ”vastiketta vastaan” on tavanomaisesti katsottu tarkoittavan sitä, että kullakin sopimusosapuolella on suoritusvelvollisuus muulta sopimusosapuolelta saamansa suoritusta vastaan.

Sopimussuhde ilmentää siten vastavuoroisuutta osapuolten keskinäisessä suhteessa ja se on olennainen julkista hankintaa koskevan hankintasopimuksen ominaisuus. Julkisasiamies kuitenkin täsmensi ratkaisuehdotuksessaan, ettei tässä tarkoitettu vastike kuitenkaan aina tarkoita nimenomaan rahavastiketta. EUT:n oikeuskäytännössä esimerkiksi hankintasuorituksen kulujen kattaminen on katsottu julkisia hankintoja koskevien säännösten mukaiseksi vastikkeeksi. Olennaista vastikkeen hyväksyttävyyden arvioinnissa on se, luoko se oikeudellisesti sitovan suoritusvelvollisuuden kullekin sopimusosapuolelle. Näin ollen EUT vahvisti ratkaisussaan sen, ettei hankintasopimuksena voida pitää sellaista sopimusta, jonka nojalla hankintayksiköllä ei olisi minkäänlaista oikeudellisesti sitovaa suoritusvelvoitetta sopimuskumppanilleen. Edelleen EUT täsmensi ratkaisussaan julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen nojautuen, että pelkästään se julkisille hankinnoille luonteenomainen seikka, että tarjouskilpailun voittajalla on usein mahdollisuus saada pitkässä juoksussa hankintasopimuksen myötä taloudellista etua relevantin markkinakokemuksen ja referenssien kautta ”on liian sattumanvarainen eikä näin ollen riitä siihen, että tämä sopimus luokiteltaisiin vastiketta vastaan tehdyksi sopimukseksi”.

Ministeriön toiseen ennakkoratkaisukysymykseen EUT totesi, että direktiivin 2014/24 2 artiklan 1 kohdan 5 alakohta rajaa hankintasopimuksen määritelmän ko. direktiivin sovellettavuuden valossa, eikä 0,00 euron tarjousta ole mahdollista hylätä pelkästään siihen vedoten talouden toimijan tarjotessa vastikkeetta hankintayksikölle tämän toivomaa rakennusurakan toteuttamista, tavaroiden toimittamista tai palvelujen suorittamista. EUT linjaisi, että tällaisessa tapauksessa tarjous on arvioitava direktiivin 2014/24 69 artiklan mukaisesti ”poikkeuksellisen alhaiseksi tarjoukseksi”, mistä seuraa hankintayksikön velvollisuus vaatia tarjoajalta selvitystä tarjoushinnan perusteista. Tämän jälkeen hankintayksikön on direktiivin 2014/24 69 artiklan 3 kohdan mukaan ”arvioitava annetut tiedot kuulemalla tarjoajaa ja se voi hylätä tällaisen tarjouksen vain siinä tapauksessa, että toimitettu näyttö ei tyydyttävästi selitä tarjottujen hintojen tai kustannusten alhaista tasoa”.

Yhteenveto

Ratkaisu on linjassa hankintalain 96 §:n mukaisen menettelyn kanssa. Ratkaisu korostaa sitä, että joissain tilanteissa tarjoajalla voi olla tarve antaa julkisessa hankinnassa tarjous, joka on markkinahintaa olennaisesti halvempi tai jopa 0,00 euroa. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun tarjoaja haluaa laajentaa toimintaansa uusille markkinoille. Tällöin tarjouskilpailun voittaminen halvallakin hinnalla voi olla pitkällä tähtäimellä järkevää ja myös tulevia julkisia tarjouskilpailuita silmällä pitäen, kun relevantti kokemus ja referenssit karttuvat.

Hankintayksikkö ei voi automaattisesti hylätä tällaisia tarjouksia, vaan sen on aina ensin vaadittava tarjoajalta selvitystä tämän esittämän tarjoushinnan perusteista. Vain mikäli annettu selvitys ei tyydyttävällä tavalla tuo selvyyttä poikkeuksellisen alhaiseen tarjoushintaan, voi hankintayksikkö hylätä tarjouksen.

Aiheesta lisää

Neuvontayksikön verkkopalvelussa

Poikkeuksellisen alhaiset tarjoukset