Uusi CO2-raja-arvoasetus vaikuttaa uusien kaupunkibussien hankintaan

Euroopan unionin uusi CO2-raja-arvoasetus tulee voimaan 1. heinäkuuta ja se asettaa velvoitteita koskien uusien kaupunkiliikenneajoneuvojen hankintoja sekä palvelusopimuksia. Asetus koskee erityisesti ajoneuvojen valmistajia, mutta se vaikuttaa myös hankintayksiköihin.

Tavoitteena on vähentää uusien raskaiden ajoneuvojen päästöjä EU:n tasolla. Asetus kattaa muiden ohella uusien kaupunkiliikenneajoneuvojen tai niillä toteuttavien palveluiden hankinnat. Kaupunkiliikenneajoneuvoille asetetaan erillinen nollapäästötavoite 90 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 100 prosenttia vuoteen 2035 mennessä.  Jäteautot sisällytetään CO2-tavoitteiden soveltamisalaan vuodesta 2035 alkaen.

Erityiset vaatimukset hankintayksiköille

Asetuksen 3 e artiklan mukaan hankintaviranomaisten ja -yksiköiden on varmistettava, että kaupunkiliikenteen linja-autojen toimitusketjut ovat kestäviä ja häiriönsietokykyisiä. Artikla koskee uusien nollapäästöisten kaupunkiliikenteen linja-autojen hankinnan, leasing-vuokrauksen, vuokrauksen ja osamaksuhankinnan julkisella tavara- ja palveluhankintasopimuksella.

Asetuksen mukaan sen soveltamisalaan kuuluvat hankinnat tulee tehdä parhaalla hinta-laatusuhteella. Asetuksen velvoitteet tulee ottaa huomioon hankinnoissa 1.7.2024 alkaen.

Hankintayksiköiden on käytettävä vähintään kahta seuraavista perusteista teknisinä eritelminä tai valintaperusteina. Yhden näistä on oltava kohdista a–d. Hankintayksikön tulee vaatia tarjoajaa:

• A) Toimittamaan listan kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden osuudesta tarjouksissa.
• B) Toimittamaan listan laitteen kannalta olennaisista varaosista sekä niiden nykyisestä ja tulevasta saatavuudesta.
• C) Sitoutumaan siihen, että muutokset toimitusketjuissa eivät vaikuta haitallisesti sopimuksen täytäntöönpanoon.
• D) Toimittamaan todistus tai asiakirjoja toimitusketjun organisoinnista toimitusvarmuuden vaatimuksiin liittyen.
• E) Esittämään unionin säädöksissä säädettyjen ympäristökestävyyden vähimmäisvaatimusten ylittäminen.

Hankintayksikkö voi käyttää myös useampia valintaperusteita kuin vaadittuja kahta.

Lisäksi hankintayksikkö voi käyttää tarjouksen vaikutusta toimitusvarmuuteen valintaperusteena. Tuolloin sille on annettava 15–40 prosentin painotus valintaperusteista.

3 e artikla

Kaupunkiliikenteen linja-autojen kestävien ja häiriönsietokykyisten toimitusketjujen varmistaminen julkisten hankintamenettelyjen avulla

1.    Hankintaviranomaisten ja -yksiköiden on tehtävä uusien nollapäästöisten kaupunkiliikenteen linja-autojen hankintaa, leasing-vuokrausta, vuokrausta tai osamaksuhankintaa koskevat julkiset tavarahankintasopimukset sekä julkiset palveluhankintasopimukset, joiden pääasiallisena kohteena on tällaisten kaupunkiliikenteen linja-autojen käyttö, sellaisen kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella, jolla on paras hinta-laatusuhde.

2.    Hankintaviranomaisten ja -yksiköiden on käytettävä ainakin kahta seuraavista perusteista teknisinä eritelminä tai valintaperusteina ja niistä ainakin yhden on liityttävä a–d alakohdassa esitetysti tarjouksen vaikutukseen toimitusvarmuuteen markkinatilanteesta riippuen ja noudattaen direktiivejä 2014/23/EU, 2014/24/EU tai 2014/25/EU ja sovellettavaa alakohtaista lainsäädäntöä sekä unionin kansainvälisiä sitoumuksia, mukaan lukien Maailman kauppajärjestön julkisten hankintojen sopimus, jäljempänä ’GPA-sopimus’, ja muut unionia sitovat kansainväliset sopimukset:

a) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013* mukaisesti määritetty kolmansista maista peräisin olevien tarjousten tuotteiden osuus; kyseistä perustetta sovelletaan ainoastaan sellaisista maista, jotka eivät ole GPA-sopimuksen osapuolia, peräisin olevien tarjousten tuotteisiin, jotka eivät ole tehneet unionin kanssa vapaakauppasopimusta, johon sisältyy julkisia hankintoja koskevia sääntöjä ;

b) tarjouskilpailun kohteena olevien laitteiden toiminnan kannalta olennaisten varaosien nykyinen ja arvioitu saatavuus;

c) tarjoajan sitoutuminen siihen, että sopimuksen voimassaolon aikana mahdollisesti tapahtuvat muutokset sen toimitusketjussa eivät vaikuta haitallisesti sopimuksen täytäntöönpanoon;

d) todistus tai asiakirjat, jotka osoittavat, että tarjoajan toimitusketjun organisointi mahdollistaa toimitusvarmuutta koskevien vaatimusten täyttämisen;

e) sovellettavissa unionin säädöksissä säädetyt vähimmäisvaatimukset ylittävä ympäristökestävyys.

Ensimmäinen alakohta ei estä hankintaviranomaisia ja -yksiköitä käyttämästä täydentäviä perusteita.

3.    Jos tarjouksen vaikutusta toimitusvarmuuteen käytetään valintaperusteena, sille on annettava 15–40 prosentin painotus valintaperusteista.