Liikesalaisuuksista ja asianosaisen tiedonsaantioikeudesta

Mitä tietoja hankintayksikön tulee luovuttaa asianosaiselle toisen tarjoajan tarjouksesta? Kysymys on saattanut tuottaa suurta päänvaivaa hankintayksiköissä työskenteleville viime vuosina.

Julkisuuslain vuonna 2011 muutetussa tarjouskilpailun asianosaisen tiedonsaantioikeutta koskevassa säännöksessä on ollut tulkinnallista epäselvyyttä. Asianosaisella ei ole oikeutta toisen tarjoajan liike- ja ammattisalaisuuksia koskeviin tietoihin. Tieto tarjousten vertailussa käytetystä hinnasta ja muusta tekijästä tulisi lainkohdan mukaan kuitenkin aina antaa.

Mikä on liikesalaisuus?

Liikesalaisuudelle ei ole säädetty määritelmää julkisuuslaissa. Määritelmälle on haettu tulkintaa lain esitöistä sekä esimerkiksi rikoslain yrityssalaisuuden määritelmästä. Tarkkaa määritelmää onkin vaikea antaa, eikä tulkinnallisilta tilanteilta voida yksityiskohtaisellakaan lainsäädännöllä välttyä. Miten tulisi arvioida esimerkiksi seuraavien tietojen salassapitoa: hinnat, alihankkijat, referenssit, alennuspolitiikat, vasteajat, palveluprosessikuvaukset tai asiakkaiden nimet?

Arviointi tehdään tapauskohtaisesti: jos tiedolla on taloudellista arvoa, se voidaan katsoa liikesalaisuudeksi. Yrityksellä tulee olla objektiivisesti arvioiden perusteltu tarve pitää tieto salassa (salassapitointressi). Yleisesti tunnettu tieto ei voi olla liikesalaisuus, mutta salassa pidettävä tieto voi olla rajatun piirin tiedossa. Liikesalaisuudeksi katsottavan tiedon ei tarvitse olla uusi, kuten esimerkiksi patentin kohteen tulee olla. Teknisemmät liikesalaisuudet sisältävät usein ainakin joiltain osin uutta tietoa.

Viranomaisen tulisi ottaa huomioon elinkeinonharjoittajan näkemys tiedon salassapidosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden tulkinta

Voidaanko liikesalaisuuksien ehdoton suoja siis murtaa asianosaisen tiedonsaantioikeutta koskevan säännöksen perusteella? Joulukuussa 2015 annetussa päätöksessä (KHO 11.12.2015 taltio 3660) liikesalaisuuksia ei tullut luovuttaa. Vertailu ei perustunut välittömästi liikesalaisiin tietoihin osakokonaisuuksiin jaetussa laatuvertailussa, vaan niistä annettuihin pisteisiin.

Maaliskuussa 2016 korkein hallinto-oikeus linjasi (KHO 15.3.2016 taltio 908), että asianosaisella on oikeus saada tieto toisen tarjoajan liikesalaisuutta koskevista tiedoista. Kyseisessä tapauksessa luottamuksellisia tietoja oli käytetty tarjousten vertailuperusteena.

Oikeustila tiedonsaantioikeuden suhteen on ollut kestämätön, vaikka tuoreempi päätös katsotaan vallitsevaksi tulkinnaksi kysymykseen.

Hankintalain kokonaisuudistus

Moni saattoi huokaista helpotuksesta, kun hankintalain uudistusta koskeva hallituksen esitys (HE 108/2016 vp) valmistui juhannuksen alla 2016. Esityksen mukaan tarjouskilpailun asianosaisella ei olisi jatkossa oikeutta saada tietoja toisen tarjoajan liikesalaisuuksista. Sääntelyratkaisu toisi epäilemättä selkeyttä tiedonsaantioikeuteen liittyvään päätöksentekoon.

Taustalla on yritysten huoli taloudellisten ja oikeudellisten riskien realisoitumisesta niille tärkeiden liikesalaisuuksien suojan murtuessa. Huolella saattaa olla vaikutuksia tarjoajien osallistumishalukkuuteen. Vallitseva tilanne on niin ikään ongelmallinen julkisen talouden ja hankintayksikköjen näkökulmasta, jos tarjouksia saadaan aiempaa vähemmän. Tämä voi korottaa hankintojen hintoja ja heikentää niiden laatua. Tulkinnallisuus aiheuttaa myös riskin vahingonkorvausvastuusta liikesalaisia tietoja luovutettaessa.

Säännös olisi perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan liian rajoittava perustuslain oikeusturvaa koskevan pykälän näkökulmasta (PeVL 49/2016 vp). Talousvaliokunnan mietinnössä lainkohtaa päätettiin muuttaa aiemman, vuonna 1999 säädetyn sanamuodon kanssa samansuuntaiseksi: tieto tarjousten vertailussa käytetystä tarjouksen kokonaishinnasta olisi aina annettava (TaVM 31/2016 vp).

Maininta kokonaishinnasta on hyvä täsmennys säännökseen, joka tuo kaivattua ennustettavuutta liikesalaisuuksiin ja asianosaisen tiedonsaantioikeuteen liittyvään päätöksentekoon hankintatoimessa.