Ensimmäiset ratkaisut vuoden 2017 hankintalaista markkinaoikeudesta

(seurattu 13.12.2017 saakka)

Ensimmäisissä vuoden 2017 hankintalain mukaisissa oikeustapauksissa oli tulkittu sekä EU- että kansallisia hankintoja.

EU-hankintaa koskevassa tapauksessa oli kyse harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden arvioinnista ja täyttymisestä.

Kansallisissa tapauksissa oli kyse ryhmittymän asianosaisasemasta, hankinnan kohteen määrittelystä, hankinnan keskeyttämisestä, tarjouksen tarjouspyynnönmukaisuudesta, tarjoajan soveltuvuutta koskevien vaatimusten tarkastamisesta, vähimmäisliikevaihtorajan asettamisesta ja valittajan asianosaisasemasta.

EU-hankinnat

MAO:676/17

Tapauksessa oli kyse Metsähallitus Metsätalous Oy:n kaivinkonemuokkaus- ja kunnostusojituspalveluiden lisähankinnasta. Hankintayksikkö oli sulkenut valittajan pois tarjouskilpailusta vedoten 81 §:n mukaisiin huonoihin aikaisempii kokemuksiin.

Sovintosopimuksen merkitys

Hankintayksiköllä ja tarjoajalla oli ollut keskinäinen riita-asia aiemmasta tapauksesta käräjäoikeudessa, mutta ne olivat tehneet sovintosopimuksen asiassa. Sovintosopimukseen ei ollut hankintayksikön mukaan vedottu poissulkemispäätöstä tehtäessä.

Markkinaoikeus totesi, ettei hankintalaissa ole erityissäännöksiä siitä, miten tulee arvioida tilannetta, jossa hankintayksikkö on antanut sitoumuksen siitä, miten se tulee kohtelemaan tiettyä tahoa mahdollisessa tulevassa hankintamenettelyssä. Hankintayksikön on tekemistään sitoumuksista huolimatta noudatettava hankintamenettelyssä hankintalain 3 §:stä johtuvaa tarjoajien tasapuolisen kohtelun periaatetta. Hankintayksikkö ei siten voi hankintasäännöksiä rikkomatta noudattaa esimerkiksi ennalta tekemäänsä sitoumusta, jos se johtaisi siihen, että hankintayksikkö kohtelisi kahta eri tarjoajaa samoissa olosuhteissa eri tavalla. Näin ollen asiassa esitetyllä osapuolten välisellä sovintosopimuksella ei ollut itsenäistä merkitystä sen markkinaoikeudessa arvioitavan seikan kannalta, onko hankintayksiköllä ollut käytettävissään hankintasäännösten mukainen poissulkemisperuste.

Harkinnanvarainen poissulkeminen

Hankintayksikkö oli perustanut poissulkemisen hankintalain 81 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaiseen vakavaan virheeseen ammattitoiminnassa ja 9 kohdan mukaisiin puutteisiin aikaisemmissa hankintasopimuksissa. Markkinaoikeus totesi, että molempien lainkohtien osalta oli olennaista arvioida sitä, onko tarjoajan menettely kyseenalaistanut tarjoajan luotettavuuden hankinnan toteuttamisessa. Hankintalain 81 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella hankintayksiköllä on näyttövelvollisuus vakavasta virheestä. Lainkohdan 9 kohdan esitöissä on myös todettu, että ehdotettua säännöstä sovellettaessa tulisi varmistaa, että aiempien sopimusten puutteet on riittävästi dokumentoitu. Siten lähtökohtana molempien lainkohtien osalta on se, että hankintayksikkö pystyy esittämään riittävän selvityksen poissulkemisen perusteista.

Hankintayksikkö oli toimittanut selvityksenä valittajan työn virheistä valittajalle lähettämänsä reklamaatiokirjeen, sähköpostiviestit sekä raportin, joissa on lueteltu työmaalla havaittuja virheitä. Markkinaoikeus totesi, että valittajan työn jäljessä oli hankintayksikön vetoaman tarkastusraportin ja reklamaatioiden mukaan havaittu lukumäärällisesti useita puutteita, mutta yksikään niistä ei ole ollut erikseen erityisen merkittävä. Puutteiden perusteella hankintayksikkö vähensi valittajan loppulaskusta noin 5 000 euroa. Työssä havaitut puutteet olivat taloudellisesti melko vähäisiä merkitykseltään. Puutteet eivät olleet kyseisten urakoiden luonne huomioon ottaen tavallisuudesta poikkeavia tai epätyypillisiä. Myös ajallinen yhteys oli lyhyt, sillä poissulkemisen perusteena vedotut urakat oli toteutettu kaikki noin yhden kuukauden sisällä eli käytännössä samana ajankohtana. Siten valittajan väitettyjen laiminlyöntien ei voitu katsoa olleen luonteeltaan toistuvia ja hankintayksikön vetoama valittajan menettely oli ollut verraten lyhytaikaista. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ilmennyt syytä todeta, että valittaja olisi kieltäytynyt korjaamasta puutteita.

Markkinaoikeus päätyi siihen johtopäätökseen, etteivät hankintayksikön esittämät valittajan toiminnan puutteet ole olleet siinä määrin vakavia, että valittajan toimintaa voitaisiin kokonaisuudessaan arvostellen pitää sellaisena hankintalain 81 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna vakavana virheenä ammattitoiminnassa, joka olisi oikeuttanut hankintayksikön sulkemaan valittaja tarjouskilpailusta. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voitu todeta valittajan nyt tarkastellussa hankintasopimukseen perustuneessa työsuorituksessa olleen siinä määrin toistuvia tai merkittäviä puutteita tai puutteiden kohdistuneen jonkin keskeisen vaatimuksen toteuttamiseen, että ne olisivat oikeuttaneet hankintayksikön sulkemaan valittajan tarjouskilpailusta hankintalain 81 §:n 1 momentin 9 kohdan perusteella.

Hankintayksikkö oli menetellyt virheellisesti sulkiessaan valittajan tarjouskilpailusta.

Johtopäätöksiä

Uusi hankintalaki toi mukanaan uusia harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita. Näin ollen tapauksessa on jouduttu tekemään rajanvetoa ja tarkastelua kahden harkinnanvaraisen poissulkemisperusteen välillä: toimittajan vakava virhe ammattitoiminnassa ja aiemmat kokemukset toimittajasta.

Vakavaa virhettä ammattitoiminnassa on punnittu jo aiemman hankintalain aikaisessa oikeuskäytännössä. Aiempiin kokemuksiin vetoaminen on perustunut vanhan lain aikana oikeuskäytäntöön. Tapaus ei anna juurikaan uutta tulkintaa aiempien kokemusten huomioimisesta: niihin vetoaminen edellyttää edellisten sopimusten puutteiden ja virheiden riittävää dokumentointia, toistuvuutta ja puutteiden vakavuutta.

Tapauksesta on valitettu KHO:een.

Kansalliset hankinnat

MAO:670/17

Tapauksessa oli kyse Senaatti-kiinteistöjen selliosastoa koskevasta hankinnasta. Hankinnassa käytettiin kilpailullista neuvottelumenettelyä. Hankintayksikkö oli päätöksellä valinnut kolme ehdokasta neuvottelumenettelyyn jättäen valittajan yritysryhmittymän osallistumishakemuksen valitsematta.

Valittaja vetosi valituksessaan mm. siihen, että hankintayksikkö oli virheellisesti jättänyt valitsematta valittajien tarjouksen mukaan neuvottelumenettelyyn.

Ryhmittymän asianosaisasemasta

Valitus markkinaoikeudelle on tehty M Oy:n toimesta. Markkinaoikeus pyysi tarjoajaa täydentämään valitusta yritysryhmittymän osalta siten, että M Oy toimittaisi valtakirjan jokaiselta ryhmittymän jäseneltä. M Oy toimitti markkinaoikeudelle kahden yritysryhmittymän kumppanin valtakirjat. Lisäksi valittajat ilmoittivat, että yksi ryhmittymän jäsen oli päättänyt, että yhtiö ei halua jatkaa osana yritysryhmää ja olla siten valituksessa osallisena.

Markkinaoikeus totesi, että voimassa olevan hankintalain säännökset vastaavat kysymyksessä olevilta osin kumotun julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) säännöksiä eikä näin ollen uuden lain säätämisellä voida katsoa olleen tarkoitus muuttaa vallinnutta oikeuskäytäntöä koskien tarjouksen tehneen ryhmittymän yhteistä valitusoikeutta.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisen tarjouksen jättäneen yhteenliittymän yksittäisiltä jäseniltä puuttuu asiavaltuus tilanteessa, jossa kaikki yhteenliittymän jäsenet eivät ole yhtyneet valitukseen. Oikeuskäytännössä on todettu, että asiavaltuus kytkeytyy tarjouksen tulevaan tai mahdolliseen hyväksytyksi saamiseen, toisin sanoen hankintamenettelyn lopputulokseen liittyvän oikeudellisen tarpeen olemassaoloon. Asiavaltuuden ja valituksen tutkimisen edellytyksenä on siten, että asian tutkimisella markkinaoikeudessa on konkreettisia vaikutuksia valittajan oikeusasemaan eli mahdollisuuteen saada tehty tarjous hyväksytyksi.

Markkinaoikeuden mukaan yhteisen tarjouksen jättäneen M Oy:n sekä kolmen muun yhtiön muodostaman yritysryhmittymän tarjoama rakennusurakka ei ollut toteutettavissa annetun tarjouksen mukaisesti ilman kaikkien yritysryhmittymään kuuluvien yhtiöiden mukanaoloa, koska tämä merkitsisi annetun tarjouksen muuttamista. Tällainen oli hankintamenettelyssä kiellettyä. Näin ollen valittajilla ei ollut ilman kaikkien yritysryhmittymän jäsenten myötävaikutusta hankintalain 145 §:n 1 momentissa tarkoitettua asiavaltuutta. Valitus jätettiin tutkimatta.

Johtopäätöksiä

Tapaus noudattaa vuoden 2007 hankintalain aikaista tulkintaa ryhmittymän asianosaisasemasta (ks. esim. ratkaisut MAO:193/12 ja MAO:480/10). Kaikkien ryhmittymän jäsenten on oltava valituksen takana.

Tapaus on lainvoimainen.

MAO:661/17

Tapauksessa oli kyse työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijapalveluiden kilpailuttamisesta. Kilpailutuksessa käytettiin avointa menettelyä.

Asiassa oli kyse tutkimushankkeen kilpailutuksesta koskien big datan käyttöä työ- ja elinkeinopalveluiden työmahdollisuuksien ja työntekijöiden kohtaannon edistämisessä. Tarjousten vertailuperusteena oli kokonaistaloudellinen edullisuus parhaalla hinta-laatusuhteella. Tarjouspyynnön perusteella paras hinta-laatusuhde oli arvioitu tutkimussuunnitelman laadun ja kokonaisvaltaisuuden (60 prosentin painoarvolla), tutkimukseen osallistuvien big data -analytiikan osaamisen ja kokemuksen (30 prosentin painoarvolla) ja kokonais- tai osittaishinnan (10 prosentin painoarvolla) perusteella.

Valittaja esitti, että hankintayksikön kilpailuttama teknologia ei ollut omiaan vastaamaan hankintayksikön hankinnalle asettamiin tavoitteisiin ja että hankintayksikön arviointiryhmä on ollut epäpätevä suorittamaan tarjousten arvioinnin.

Hankinnan kohteen määrittely

Markkinaoikeus totesi, että hankintalain säännökset koskevat hankintojen kilpailuttamisen menettelyä. Hankintalaissa ei säännellä, mitä hankintayksiköiden tulee hankkia tai hankintayksiköiden velvollisuudesta varmistaa parhaan tuotteen tai teknologian hankinta. Markkinaoikeuden mukaan hankintayksiköllä oli oikeus määrittää hankinnan kohde haluamallaan tavalla. Hankintalaki ei myöskään sisällä säännöksiä hankintayksikön henkilökunnan osaamisesta. Markkinaoikeus katsoi, että hankintayksikkö oli voinut nimetä tarjousten arviointiin osallistuneen arviointiryhmän tekemällään tavalla. Asiassa ei ilmennyt, että arviointiryhmä olisi vaarantanut hankintaoikeudellisten periaatteiden toteutumisen hankintamenettelyssä.

Markkinaoikeus katsoi hankintayksikön esittämän selvityksen perusteella, että hankintayksikkö ei ollut ylittänyt harkintavaltaansa arvioidessaan voittaneen tarjoajan tutkimukseen osallistuvien henkilöiden osaamisen ja kokemuksen paremmaksi kuin muiden tarjoajien. Asiassa ei ilmennyt, että pisteytyksellä olisi suosittu voittanutta tarjoajaa valittajan esittämällä tavalla. Valitus hylättiin.

Johtopäätöksiä

Hankintayksiköllä on suuri harkintavalta siinä, miten se määrittelee hankittavan tavaran, palvelun tai rakennusurakan kohteen. Hankinnan kohdetta kuvaavien määritelmien on mahdollistettava tarjoajille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuun, eivätkä ne saa perusteettomasti rajoittaa kilpailua. Hankintalaki ei kuitenkaan säätele siitä, miten hankintayksikkö päättää sen, mitä se aikoo hankkia. Tapaus ei muuta näitä tulkintalinjoja.

Tapaus on lainvoimainen.

MAO:614/17

Tapauksessa oli kyse Puolustushallinnon Rakennuslaitoksen maanrakennustöiden hankinnasta. Hankinta suoritettiin avoimella menettelyllä puitejärjestelynä.

Hankintayksikkö sai määräaikaan mennessä kaksi tarjousta ja kävi tarjousta koskevat selonottoneuvottelut valittajan kanssa. Hankintayksikkö oli sulkenut toisen tarjoajan tarjouskilpailusta soveltuvuusvaatimusten täyttymättä jäämisen vuoksi. Hankintayksikkö oli tämän jälkeen keskeyttänyt hankintamenettelyn.

Hankinnan keskeyttäminen

Markkinaoikeuden arvioinnissa viitattiin hankintalain valmistelumateriaaliin, vanhan lain hallituksen esitykseen ja oikeuskäytäntöön.

Hankintalain 125 §:n 1 momentin mukaan hankintamenettely voidaan keskeyttää vain todellisesta ja perustellusta syystä. Säännöksen esitöiden mukaan pykälä säilyi muuttumattomana aiemmin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (30.3.2007/348) 73 a §:ään nähden. Viimeksi mainitun säännöksen esitöiden mukaan (HE 182/2010 vp s. 22) keskeyttämisen syyn arvioinnissa hankintayksikön tulisi kiinnittää huomiota siihen, perustuuko hankintamenettelyn keskeyttäminen todellisiin syihin, ja siihen, vaikuttaisiko ratkaisu syrjivästi ehdokkaisiin tai tarjoajiin. Koska hankintamenettelyn tulee pääsääntöisesti johtaa hankintasopimuksen tekemiseen, ei hyväksyttävää ole hankintamenettelyn aloittaminen ilman aikomusta tehdä hankintasopimusta esimerkiksi markkinatilanteen kartoittamiseksi. Oikeuskäytännössä hankintamenettelyn keskeyttämiseen on suhtauduttu suhteellisen sallivasti, eikä uudella säännöksellä ole ollut tarkoitus tiukentaa vallitsevaa tulkintakäytäntöä. Esitöiden mukaan oikeuskäytännössä on pidetty hyväksyttävinä keskeytysperusteina mm. tarjouspyynnön osoittautumista tulkinnanvaraiseksi tai virheelliseksi tai jos hankinnasta on saatu vain yksi hyväksyttävä tarjous.

Valittajan mukaan hyväksyttävänä perusteena hankinnan keskeyttämiselle ei voitu pitää sitä, että tarjouspyyntöön saadaan vain yksi hyväksyttäväksi katsottu tarjous. Markkinaoikeus totesi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hyväksyttäväksi hankinnan keskeyttämisen perusteeksi on katsottu, että hankinnasta on saatu vain yksi hyväksyttäväksi katsottu tarjous. Hankintaviranomaisen on kuitenkin keskeytyspäätöksen tehdessään meneteltävä tarjoajia kohtaan syrjimättömästi.

Markkinaoikeuden mukaan hankintayksikkö oli harkintavaltansa puitteissa voinut keskeyttää hankintamenettelyn, kun se on saatuaan vain yhden tarjouspyynnön mukaisen tarjouksen arvioinut kilpailun jääneen toteutumatta. Lisäksi hankintayksikkö oli todennut epäonnistuneensa tarjouspyynnön vaatimusten laadinnassa. Näin ollen hankintamenettelyn keskeyttäminen oli perustunut todellisiin ja perusteltuihin syihin. Asiassa ei ollut myöskään todettavissa, että hankintayksikkö olisi hankintamenettelyn keskeyttäessään menetellyt valittajaa kohtaan epätasapuolisesti tai syrjivästi taikka muutoin hankintasäännösten vastaisesti. Valitus hylättiin.

Johtopäätöksiä

Tapaus ei muuta aiempaa tulkintaa hankintamenettelyn keskeyttämisestä. Hankinta voidaan keskeyttää tilanteessa, jossa on saatu vain yksi hyväksyttäväksi katsottava tarjous.

Tapaus on lainvoimainen.

MAO:643/17

Tapauksessa oli kyse Nurmijärven kunnan monitoimitalon av-urakan hankinnasta. Valittaja vetosi siihen, että voittaneen tarjoajan ja erään toisen tarjoajan tarjoukset olivat tarjouspyynnön vastaisia.

Tarjouksen tarjouspyynnönmukaisuus

Markkinaoikeus totesi, että hankintalaissa säännellyn tarjouskilpailumenettelyn lähtökohtana on, että tarjoaja vastaa tarjouksensa sisällöstä. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että hankintayksiköllä on lähtökohtaisesti oikeus luottaa siihen, mitä tarjoaja on tarjouksessaan ilmoittanut, ellei sillä ole perusteltua syytä muuta epäillä. Markkinaoikeus totesi, että tarjouspyyntöasiakirjoissa ei ollut vaadittu tarkempaa selvitystä tarjottujen tuotteiden ominaisuuksista. Siten lähtökohtaisesti riittävää oli, että tarjoajat olivat tarjouksellaan sitoutuneet toimittamaan osana urakointia tarjouspyynnön vaatimukset täyttävän laitteiston. Tarjoajat eivät myöskään liittäneet tarjoukseen sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi suoraan pääteltävissä, että valittajan mainitsemien kahden tarjoajan tuotteet eivät olisi tosiasiassa vaatimuksen mukaisia.

Markkinaoikeuden mukaan hankintayksikkö ei menetellyt hankintasäännösten vastaisesti tai laatimaansa tarjouspyyntöön nähden virheellisesti, kun se ei ole sulkenut kysymyksessä olevien tarjoajien tarjouksia tarjouskilpailusta. Valitus hylättiin.

Johtopäätöksiä

Hankintalain 104 §:n mukaan tarjoajan tulee tarjouksessaan osoittaa tarjoamansa tavaran, palvelun tai rakennusurakan olevan hankintailmoituksessa ja tarjouspyynnössä esitettyjen vaatimusten mukainen. Hankintayksiköllä on oikeus luottaa siihen, että tarjoajan tarjouksessaan ilmoittamat tiedot pitävät paikkansa. Uusi hankintalaki ei tuonut tähän linjaan muutosta.

Tapaus on lainvoimainen.

MAO:602/17

Tapauksessa oli kyse Kanta-Hämeen Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän potilaiden siirtokuljetuksia koskevasta hankinnasta.

Valittaja oli esittänyt, että voittaneen tarjoajan osalta oli tarkistettava tarjouspyynnön soveltuvuuslomakkeessa vaadittujen ehdottomien vaatimusten täyttyminen: rekisterimerkinnät, työehtosopimukset tai keskeiset työehdot, työterveyshuollon järjestäminen, verojen ja eläkevakuutusmaksujen maksaminen ja vastuuvakuutukset. Tarjouksen mukana ei tarvinnut toimittaa selvityksiä kyseisten vaatimusten täyttymisestä, vaan ne oli pitänyt tarkistaa ennen sopimuksen tekoa. Valittaja vaati, että ko. otteet selvitetään ja jos puutteita löytyy, niin voittaneen tarjoajan tarjous tulisi hylätä tarjouspyynnön vastaisena.

Soveltuvuutta koskevien vaatimusten tarkastaminen

Hankintalain 105 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikkö voi asettaa vaatimuksia tarjoajan soveltuvuudelle. Soveltuvuutta koskevien vaatimusten tulee olla oikeassa suhteessa hankinnan kohteeseen. Hankintayksikön tulee ilmoittaa käyttämänsä vaatimukset hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä. Hankintayksikön on suljettava tarjouskilpailusta ehdokas tai tarjoaja, joka ei vastaa asetettuja soveltuvuusvaatimuksia. Hankintayksikkö voi vaatia, että tarjoajat antavat tarjouksensa osana vakuutuksen, että ne täyttävät hankintayksikön asettamat soveltuvuutta koskevat vaatimukset. Vakuutuksessa annettujen tietojen paikkansapitävyys tulee tarkastaa tarjouskilpailun voittajan osalta ennen hankintasopimuksen allekirjoittamista.

Tarjouspyynnön soveltuvuutta koskevassa liitteessä oli yksilöity tarjoajien soveltuvuusvaatimukset, jotka koskivat mm. tarjoajan rekisterimerkintöjä, tarjoajan noudattamaa työehtosopimusta, työterveyshuollon järjestämistä, verojen ja eläkevakuutusmaksujen suorittamista, voimassa olevaa vastuuvakuutusta, lupaa palveluiden tuottamiseen ja tilaajavastuulain mukaisia selvityksiä. Ainoastaan koskien lupaa palveluiden tuottamiseen oli edellytetty, että tarjoaja liittää tarjoukseensa kopion voimassa olevasta taksi- ja/tai joukkoliikenneluvasta, jos sellainen oli voimassa jo tarjouksen jättöhetkellä. Muiden soveltuvuusvaatimusten osalta selvityksiä ei tarvinnut liittää tarjoukseen, vaan tarjoajan "Kyllä"-vastaukset riittivät. Selvitykset vaadittiin toimitettaviksi ennen sopimuksen tekemistä tai joidenkin kohtien osalta lisäksi pyydettäessä.

Soveltuvuuslomakkeessa oli alihankintaa koskeva vaatimus, jonka mukaan tarjoajan tuli sitoutua vastaamaan käyttämiensä alihankkijoiden työstä kuin omastaan. Tarjoajan tuli myös sitoutua selvittämään alihankkijoidensa osalta ennen alihankintatyötä koskevan sopimuksen tekemistä, että tilaajavastuulain mukaiset velvoitteet on täytetty.

Markkinaoikeus totesi, ettei tarjouspyynnössä edellytetty tarjoajia toimittamaan tarjouksensa mukana selvityksiä edellä mainituista soveltuvuusvaatimuksista. Selvityksiä oli edellytetty tarjoajan osalta toimitettaviksi vasta ennen hankintasopimuksen tekoa. Alihankkijoiden osalta mainittuja selvityksiä ei tarjouspyynnössä vaadittu toimitettavaksi lainkaan. Alihankkijoiden osalta vaatimuksena oli ainoastaan, että tarjoaja vastaa alihankkijoiden työstä kuin omastaan ja että tarjoaja sitoutuu selvittämään alihankkijoidensa osalta ennen alihankintatyötä koskevan sopimuksen tekemistä, että tilaajavastuulain mukaiset velvoitteet on täytetty.

Voittanut tarjoaja oli toimittanut hankintayksikölle tilaajavastuuraportin, jonka mukaan tarjouspyynnön soveltuvuusvaatimuksissa vaaditut asiat koskien rekisterimerkintöjä, työehtosopimusta, työterveyshuollon järjestämistä sekä veroja ja eläkevakuutusmaksuja olivat kunnossa. Tarjoaja oli myös toimittanut selvityksen vastuuvakuutuksestaan, jonka mukaan vakuutusmaksut oli suoritettu. Lisäksi tarjouspyynnössä vaaditun mukaisesti voittanut tarjoaja oli sitoutunut selvittämään alihankkijoidensa osalta ennen alihankintatyötä koskevan sopimuksen tekemistä, että tilaajavastuulain mukaiset velvoitteet on täytetty.

Markkinaoikeus katsoi, ettei asiassa ilmennyt seikkoja, joiden perusteella hankintayksikön ei olisi hankintapäätöstä tehdessään tullut luottaa voittaneen tarjoajan tarjouksessaan antamiin tietoihin ja myöhemmin toimittamiin selvityksiin. Hankintasopimusta ei oltu allekirjoitettu, joten hankintayksiköllä oli edelleen myös mahdollisuus tarkastaa voittaneen tarjoajan antamien tietojen paikkansapitävyys.

Markkinaoikeus totesi, ettei hankintayksikkö menetellyt hankintasäännösten vastaisesti, kun se oli vaatinut selvityksiä soveltuvuusvaatimusten täyttymisestä tarjouspyynnössä ilmoitetulla tavalla ennen sopimuksen tekemistä, eikä myöskään, kun se on katsonut voittaneen tarjoajan täyttäneen sen toimittamien selvityksien perusteella tarjouspyynnössä tarjoajille asetetut soveltuvuusvaatimukset.

Johtopäätöksiä

Kuten markkinaoikeuden ratkaisussa viitattiin, hankintalain 105 §:n mukaan hankintayksikkö voi vaatia, että tarjoajat antavat tarjouksensa osana vakuutuksen, että ne täyttävät hankintayksikön asettamat soveltuvuutta koskevat vaatimukset. Vakuutuksessa annettujen tietojen paikkansapitävyys tulee tarkastaa tarjouskilpailun voittajan osalta ennen hankintasopimuksen allekirjoittamista. Oikeustapauksen perusteella hankintayksiköllä on oikeus luottaa tarjoajan antamaan vakuutukseen. Vakuutuksessa ilmoitetut tiedot on tarkastettava ennen hankintasopimuksen allekirjoittamista.

Tapaus on lainvoimainen.

MAO:594/17

Tapauksessa oli kyse Kuopion kuntatekniikkaliikelaitos Mestarin louhepenkereen tekemistä koskevasta hankinnasta. Hankintayksikkö oli vaatinut urakkaa koskevassa lisäkirjeessä, että urakoitsijan tulee täyttää mm. seuraavat vähimmäisvaatimukset: "Urakoitsijan tulee olla toiminut alalla vähintään kaksi vuotta" ja "Urakoitsijan vuotuisen liikevaihdon tulee olla vähintään 700 000 e/v viimeisen kahden vuoden ajalta". Lisäksi lisäkirjeessä todettiin, että tarjoajan tulee esittää tarjouksessa luotettavat vapaamuotoiset selvitykset edellä mainittujen vaatimusten täyttymisestä. Urakoitsijan tarjous hylätään, mikäli edellä mainittuja selvityksiä ei tehdä tai selvitysten mukaan vaatimukset eivät täyty.

Hankintayksikkö oli sulkenut valittajan pois tarjouskilpailusta, koska yritys ei ollut toiminut alalla vähintään kahta vuotta eikä yrityksellä ole ollut vaadittua liikevaihtoa sekä referenssejä vastaavista kohteista. Tarjousasiakirjoista ilmeni, että tarjouskilpailun voittanut tarjoaja on antanut hinnaltaan edullisimman tarjouspyynnön mukaisen tarjouksen, 11,70 e/m3rtr, ja että valittajan tarjous on ollut hinnaltaan selvästi kallein, 29,00 e/m3rtr.

Vähimmäisliikevaihtoa koskevan vaatimuksen asettaminen

Hankintalain 104 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on tehtävä kirjallisesti ja laadittava siten, että sen perusteella voidaan antaa keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Pykälän 2 momentin mukaan hankintailmoitusta, tarjouspyyntöä tai tarjousmenettelyn ehtoja vastaamattomat tarjoukset on suljettava pois tarjouskilpailusta. Hankintalain 105 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikkö voi asettaa vaatimuksia tarjoajan soveltuvuudelle. Soveltuvuutta koskevien vaatimusten tulee olla oikeassa suhteessa hankinnan kohteeseen. Hankintayksikön tulee ilmoittaa käyttämänsä vaatimukset hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä. Hankintayksikön on suljettava tarjouskilpailusta ehdokas tai tarjoaja, joka ei vastaa asetettuja soveltuvuusvaatimuksia. Hankintayksikkö voi vaatia, että tarjoajat antavat tarjouksensa osana vakuutuksen, että ne täyttävät hankintayksikön asettamat soveltuvuutta koskevat vaatimukset. Vakuutuksessa annettujen tietojen paikkansapitävyys tulee tarkastaa tarjouskilpailun voittajan osalta ennen hankintasopimuksen allekirjoittamista. Pykälän 2 momentin mukaan ehdokkaiden ja tarjoajien sulkemisessa tarjouskilpailun ulkopuolelle ja soveltuvuutta koskevien vaatimusten asettamisessa voidaan noudattaa, mitä 80–86 §:ssä säädetään.

Hankintalain 83 §:n mukaan hankintayksikkö voi asettaa ehdokkaiden tai tarjoajien rekisteröitymistä, taloudellista ja rahoituksellista tilannetta sekä teknistä ja ammatillista pätevyyttä koskevia 84–86 §:ssä tarkoitettuja vaatimuksia. Hankintalain 85 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikkö voi asettaa vaatimuksia, joilla varmistetaan, että ehdokkailla ja tarjoajilla on hankintasopimuksen toteuttamiseen tarvittavat taloudelliset ja rahoitusta koskevat voimavarat. Tätä varten hankintayksikkö voi asettaa vaatimuksia vähimmäisliikevaihdosta tai varojen ja velkojen välisestä suhteesta. Pykälän 2 momentin mukaan ehdokkailta ja tarjoajilta vaadittava vuotuinen vähimmäisliikevaihto saa olla enintään kaksi kertaa hankintasopimuksen ennakoidun arvon suuruinen. Perustellusta syystä vähimmäisliikevaihtoa koskeva vaatimus voi olla korkeampi. Hankintayksikön on mainittava tällaista vaatimusta koskevat perustelut tarjouspyynnössä tai hankintapäätöksessä.

Hankintalain esitöissä (HE 108/2016 vp s. 191–192) on tuotu esiin, että säännöksen mukaan ehdokkailta tai tarjoajilta vaadittava vuotuinen vähimmäisliikevaihto voi olla enintään kaksi kertaa hankintasopimuksen ennakoidun arvon suuruinen. Hankintayksikkö voi asettaa vähimmäisvaatimuksen korkeammalle, jos korkeammalle liikevaihdolle voidaan esittää asianmukaisesti perusteltu syy. Tällaisissa tapauksissa saattaa olla kyse hankintasopimuksen toteuttamiseen liittyvistä suurista riskeistä tai siitä, että hankintasopimuksen oikea-aikainen ja asianmukainen toteuttaminen on ratkaisevan tärkeää esimerkiksi sen vuoksi, että se on välttämätön edellytys muiden hankintasopimusten toteuttamiselle.

Markkinaoikeus totesi arviossaan, että hankintayksikön ilmoituksen mukaan hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on ollut 200 000–300 000 euroa. Kun otettiin huomioon, että hankintalain 85 §:n 2 momentin mukaan ehdokkailta ja tarjoajilta vaadittava vuotuinen vähimmäisliikevaihto sai lähtökohtaisesti olla enintään kaksi kertaa hankintasopimuksen ennakoidun arvon suuruinen eikä hankintayksikkö ole tarjouspyynnössä tai hankintapäätöksessä esittänyt perusteltua syytä tätä korkeammalle vähimmäisliikevaihtoa koskevalle vaatimukselle, hankintayksikkö oli menetellyt virheellisesti asettaessaan soveltuvuusvaatimukseksi sen, että urakoitsijan vuotuisen liikevaihdon tulee olla vähintään 700 000 euroa vuodessa viimeisen kahden vuoden ajalta.

Tarjoajien tarjoushinnat eivät tukeneet valittajan esittämää siitä, että tarjouspyyntö ei olisi tuottanut vertailukelpoisia tarjouksia ja että kaikki tarjoukset olisi tullut sulkea tarjouskilpailusta. Markkinaoikeuden mukaan tarjouspyyntö ei ollut hinnan ilmoittamisen osalta epäselvä alan ammattimaisille toimijoille.

Johtopäätöksiä

Tapaus on lajissaan ensimmäinen tapaus, jossa on punnittu hankintayksikön liikkumavaraa uuden hankintalain kansallisissa menettelyissä. Vanhan hankintalain kansallisia menettelyjä kritisoitiin ensisijaisesti siksi, että ne ovat sääntelyn tasoltaan liian yksityiskohtaisia ja liian lähellä EU-sääntelyä. Vanhan hankintalain aikaisissa soveltamistilanteissa ei hahmotettu tarkkaan sitä, mitä sääntöjä kansallisiin menettelyihin sovelletaan, ja tämä saattoi johtaa liian tiukan sääntelyn noudattamiseen.

Edellä mainituista syistä hankintalain soveltuvuutta kansallisissa hankinnoissa koskevan 105 §:n perusteluissa on korostettu, että lain 80–86 §:n soveltamisen mahdollisuus soveltuvin osin ei tarkoittaisi sitä, että lain II osan hankintadirektiivistä johtuvia säännöksiä olisi sovellettava kansallisissa hankinnoissa sellaisinaan. Kuten hankintamenettelyä koskevia säännöksiä myös soveltuvuusehtoja ja poissulkemisperusteita koskevia säännöksiä voitaisiin soveltaa II osan säännöksiin nähden väljemmin.

Markkinaoikeuden päätöksestä ei käy ilmi, millä perusteella tuomioistuin on tulkinnut hankintalain 85 §:n soveltuvan kansallisiin hankintamenettelyihin sellaisenaan. Tapaus jättääkin tämän seikan tulkinnanvaraiseksi.

Tapauksesta on valitettu.

MAO:593/17

Tapauksessa oli kyse Kotkan kaupungin urheilusalin puulattian uusimista koskevasta rakennusurakkahankinnasta. Hankinnasta oli julkaistu kansallinen hankintailmoitus. Hankintayksikkö sai määräaikaan mennessä kolme tarjouspyynnössä edellytetyllä tavalla jätettyä tarjousta.

Valittaja ei ollut esittänyt jättäneensä tarjousta hankintamenettelyssä eikä se ole edes väittänyt, että se olisi tarjouksellaan pyrkinyt osallistumaan siihen. Valittaja ei esittänyt muitakaan perusteita asianosaisasemalleen.

Valittajan asianosaisasema

Hankintalain 145 §:n 1 momentin mukaan se, jota asia koskee, voi saattaa hankintaa koskevan asian markkinaoikeuden käsiteltäväksi tekemällä valituksen.

Julkista hankintaa koskevan valituksen tutkimisen edellytyksenä markkinaoikeudessa on mm. se, että valittaja on hankintalaissa tarkoitettu asianosainen. Lain esitöistä (HE 108/2016 vp s. 237) ilmenee, että pykälä vastaa aiemmin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 85 §:ssä säädettyä. Tätä lainkohtaa koskevista esitöistä (HE 50/2006 vp s. 120 ja 121 sekä HE 190/2009 vp s. 58 ja 59) ilmenee, että asianosaisella tarkoitetaan henkilöä, jolla on oikeudellinen intressi saada muutos virheelliseen hankintamenettelyyn.

Sekä hankintalain esitöiden että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valittajana voi käytännössä olla lähinnä alalla toimiva yrittäjä, jolla on tai olisi ollut mahdollisuus saada oma tarjouksensa hyväksytyksi oikein toteutetussa hankintamenettelyssä. Alalla toimiminen on riittänyt asianosaisaseman edellyttämän oikeudellisen intressin perusteeksi erityisesti niissä tapauksissa, joissa oikeussuojapyyntö perustuu hankinnan kilpailuttamisen laiminlyömiseen. Tilanteissa, joissa hankintayksikkö on kilpailuttanut hankinnan hankintasäännösten edellyttämällä tavalla, alalla toimiva yrittäjä on oikeuskäytännössä katsottu asianosaiseksi lähtökohtaisesti vain, jos yrittäjä on antanut tarjouskilpailussa tarjouksen tai jos yrittäjä on ainakin voinut osoittaa pyrkineensä osallistumaan tarjouskilpailuun.

Markkinaoikeus totesi, että valittajaa ei ole pidettävä hankintalain 145 §:n 1 momentissa tarkoitettuna asianosaisena. Valitus jätettiin tutkimatta.

Johtopäätöksiä

Tapaus on linjassa aiemman tulkintakäytännön kanssa valittajan asianosaisaseman kanssa.

Tapaus on lainvoimainen.