Henkilökuntaedut

Liikunta- ja kulttuurisetelit ja muut vastaavat henkilökuntaedut tulee lähtökohtaisesti kilpailuttaa kynnysarvojen ylittyessä. Asiaa on käsitelty oikeuskäytännössä tapauksissa MAO:390/07 MAO:391/07 sekä MAO:389/07. Lounassetelien sekä työmatka- ja hierontaetujen osalta toimintamalli on pitkälti sama kuin liikunta- ja kulttuuriseteleissä. 

Henkilöstöetujen maksuvälinepalvelu on yleensä kilpailutettu avoimena palveluhankintana. Myös käyttöoikeussopimusta on käytetty, mutta tämä vaikuttaisi olevan harvinaista. Henkilöstöetuja koskevat hankintailmoitukset on HILMAssa otsikoitu esimerkiksi henkilöstöetuuksien sähköinen maksuvälinepalvelu, sähköisen maksuvälinepalvelu verovapaaseen henkilökuntaetuun ja henkilöstöetujen hallinnointi- ja maksamisratkaisu -otsakkeella. Tarjousten valintaperusteena on käytetty joko pelkkää hintaa tai hintaa ja laatuperustetta. 

Ennakoidun arvon laskeminen

Henkilöstöetujen ennakoidun arvo määräytyy hankinnan luonteen mukaan. Henkilöstöetujen ennakoitua arvoa määritettäessä tulisi ensin selvittää, onko kyseessä palveluhankinta vai käyttöoikeussopimus. Tilanne on kuitenkin tulkinnanvarainen, sillä aiheesta ei ole oikeuskäytäntöä.

Julkisten hankintojen neuvontayksikkö on neuvontakäytännössään katsonut, että henkilöstöedut on luontevampaa luokitella palveluhankinnoiksi kuin käyttöoikeussopimuksiksi, sillä palveluntuottajalle ei juuri ollenkaan siirry käyttöoikeussopimuksilta edellytettyä riskiä. 

Käyttöoikeussopimuksissa käyttöoikeuden saajalle siirtyy toimintaan liittyvä taloudellinen riski siitä, ettei kaikkia palvelujen toteuttamisesta aiheutuneita kustannuksia saada takaisin tavanomaisissa käyttöolosuhteissa, vaikka osa riskistä jäisikin hankintayksikölle. Henkilöstöetujen hankinnassa palveluun sisältyvä riski ei kuitenkaan siirry palveluntarjoajalle, sillä useimmissa malleissa palveluntarjoajat perivät työntekijäkohtaisia tilinhoitomaksuja ja provisioita tileille siirretyistä summista suoraan hankintayksiköiltä. Tarjoajalla ei siis ole merkittävää riskiä siitä, että se ei saa kaikkia palvelujen tuottamiseksi tehtyjä investointeja ja niistä aiheutuneita kustannuksia takaisin tavanomaisissa käyttöolosuhteissa. 

Kun hankinta luokitellaan palveluhankinnaksi, lasketaan ennakoituun arvoon mukaan vain palveluntarjoajan hankintayksiköltä palvelusta perimät kulut, kuten toimitusmaksut, palvelumaksut, provisiot ja korot. Tulkintamme on, että kun kyseessä on palveluhankinta, ei edun nimellisarvoa oteta huomioon hankittaessa henkilöstöetuseteleitä, -kortteja tai sähköistä maksuvälinepalvelua. Palveluhankinnassa nimellisarvo on se arvo, jonka työntekijä saa etuna, eikä se siten sisältyisi hankintayksikön palveluhankinnan ennakoituun arvoon.

Mikäli hankinta luokiteltaisiin käyttöoikeussopimukseksi, lasketaan ennakoituun arvoon mukaan kaikki sopimuksen palveluntarjoajalle tuottama liikevaihto. Täten mukaan laskettaisiin kaikki hankintayksikön palveluntarjoajalle maksamat kulut, kuten palvelu-, toimitus-, provisio-, korko-, ym. kulut, edunsaajalle (työntekijälle) siirtyvä nimellisarvo sekä palveluntarjoajan etuuden loppukäyttöpaikasta perimät provisio- ja muut maksut. Käyttöoikeussopimuksessa ennakoituun arvoon lasketaan siis laajemmin koko palvelun luoma liikevaihto.

Oikeuskäytäntöä

Henkilöstöetujen hankinnasta on vain vähän oikeustapauksia, eikä KHO ole lainkaan ottanut hankintatyypin valintaan kantaa kaikkien sen henkilöstöetuja käsittelevien tapausten koskiessa etuuden verotusta. 

Tapauksessa MAO:491/19 Espoon kaupunki kilpailutti EU-hankintana henkilöstöetujen mobiilipalvelut. Asiassa oli kyse siitä, oliko voittaneen tarjoajan tarjous tarjouspyynnön vastainen. Tarjouspyynnössä oli asetettu pakollinen vähimmäisvaatimus ensinnäkin, että kulttuuriedun käyttöpaikkoihin pääkaupunkiseudulla kuuluu tarjoushetkellä vähintään kuusi elokuvateatteria, joista vähintään kaksi sijaitsee Espoossa, ja toiseksi, että maksutapahtuma voi tapahtua yhden transaktion periaatteella. Vaatimuksena oli myös, että maksutapahtuma voi tapahtua yhden transaktion periaatteella (koko transaktio maksuvälineessä: osa maksusta henkilöstöetua käyttäen ja loput omavastuuna Loppuasiakkaan itse palveluun siirtämää saldoa käyttäen). Vähimmäisvaatimusten täyttymiseen tarjoaja on voinut vastata vain ”Kyllä” tai ”Ei”.

MAO katsoi, että hankintayksikkö oli voinut luottaa voittaneen tarjoajan tarjouksessaan ilmoittamaan tietoon siitä, että sen palvelu täyttää tarjouspyynnössä asetetut vähimmäisvaatimukset, kun tarjousasiakirjoista ei ollut ilmennyt aihetta epäillä muuta.  

Tapauksessa MAO:389/07 oli kysymys liikuntasetelien kilpailutuksesta ja hankinnan kohteen määrittelemisestä. Tarjouspyynnössä oli vaatimus, jonka mukaan yhden liikuntasetelin käyttöarvon tulee olla neljä euroa. Valittaja oli tarjonnut liikuntalippuja, joiden käyttöarvo vaihteli tarjouksen mukaan neljästä eurosta 13 euroon. Hankintayksikkö oli hylännyt valittajan tarjouksen tarjouspyynnön vastaisena.

MAO katsoi, että hankintayksiköllä on oikeus määritellä hankinnan kohde ja tarjouksen valintaperuste. Kyseessä ollut neljän euron käyttöarvovaatimus ei ollut tarjoajia syrjivä tai tosiasiallisesti estänyt kilpailun syntymisen. Mitään estettä sille, että myös muut toimittajat olisivat voineet kehittää tuotteitaan ja tarjota käyttöarvoltaan kiinteää neljän euron arvoista liikuntaseteliä, ei ollut ilmennyt. Tapaus MAO:390/07 MAO:391/07 koski tosiseikoiltaan samankaltaista tilannetta ja ratkaistiin samoin kuin edellä esitelty tapaus.   

Lisää aiheesta

Neuvontayksikön verkkopalvelussa

• Ennakoidun arvon laskeminen

Muualla verkossa

• MAO:491/19
• MAO:389/07
• MAO:390/07 MAO:391/07